Ohi ovat onneksi kaikki juhlimiset vähäksi aikaa. Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin, olen siis erittäin jouluihminen, mutta ensimmäistä kertaa olen tänä (tai siis viime) vuonna joutunut sovittamaan yhteen lapsellisen perhe-elämän, työn ja jouluvalmistelut. Lapset sairastelivat loppuvuoden vuoronperään: ensin tyttösemme sai vesirokon (salamana kirkkaalta taivaalta, koko ajan odottelin, että saadaan sikaflunssaa tai tavallista nuhaa...), siinä välissä juhlittiin myös 3-vuotissynttärit erittäin näppyläisenä :D (Käykääs ihmeessä kuikkaamassa, miten upean koristuksen Jeenni oli meille kakun päälle loihtinut, tytteli oli silmät ihmeestä levällään, kun kakku tuotiin pöytään ja vaikka kipeä päivänsankari ei kakkua halunnutkaan, niin palan koristetta jaksoi maistaa :D )
Kun Ninna parani vesirokostaan, väliin jäi yksi päivä, jolloin oltiin terveinä, sitten tulikin pojalle ihan tavan nuhakuume. Sitten kun se oli sairastettu, iskikin se vesirokko sitten poikaankin, tämä oli tietysti odotettavissa, kun ei sitä samaan aikaan saanut. Sitten joulupäivinä poikarukka sai vielä kauhean mahapöpön, vaatteet meni vaihtoon monta kertaa päivässä :( Siinä sitten väkersin joulukortteja ja muita valmisteluja kipeiden lasten kanssa :D
Joulukortteinkin kanssa kävi hassusti; vein jo aiemmin töihin kortteja näytille, josko jonkin saisi myytyä (että saa vähän ylimääräistä Leimailutaivaaseen mukaan! :D ). Yksi kortti vain siinä vaiheessa löysi uuteen kotiin, joten vein kortit kotiin ja ajattelin, että jes, mulla on riittävästi kortteja omiin tarpeisiin. No, meni pari päivää ja naiset töissä rupesi kyselemään, joko olin vienyt kortit pois, kun eivät olleet ehtinnet katsoa jne... Toin takaisin näytille ja sen jälkeen mulla olikin enää yksi kortti jäljellä, joten ei muuta kuin taas väkertämään kortteja... Siis tosi kiva, että tekivät kauppansa, mutta olin jo ollut helpottunut, että kortteja ei enää tarvitse tehdä jouluksi.
Pieni otanta joulukortteja vielä näytillekin, ilman sen enempiä selityksiä: